Still alive

Uhhuh. Kaksi lenkkiä meni kyllä niin tervassa madellen, että kun miehen ensimmäinen iltavuoroviikko koitti, ei tehnyt todellakaan mieli raahautua aamulenkille ennen aamukahvia ja heräämistä. Jälkimmäisen slow motion- lenkin vaihdoin puolimatkassa kävelyyn, kun syke pomppasi kahteensataan, tuli hirvittävän huono olo ja joka paikkaan sattui. Kotiin päästyäni olin lannistunut ja ajattelin, että tämä oli nyt sitten tässä. Jälleen yksi itsestään huolehtimisessa epäonnistunut kotiäiti.

Sitten päätin vielä yrittää. Ehkäpä jotain muuta, jotain helpompaa, kevyempää, mutta kuitenkin tehokasta. Vetelin 10 kilometriä rullaluistimilla ja kotiin palatessani hymyilin isosti. Tämäkin käy! Keskisyke 160 ja pakarat potkuttelusta piukeina, olo ihan sellainen kuin olisi jotain tehnyt. Ehkä sittenkin!

Arkana ja epäröiden starttasin ensimmäisen juoksulenkin viikkoon pari päivää rullaluistelun jälkeen. Lähdin sillä asenteella, että kävelen sitten reippaasti, jos sykkeet vetää kovin korkealle ja olo huonoksi. En anna periksi kokonaan, mutta olen armollisempi itselleni kuitenkin. Helvetti, että olikin hienoa huomata, että 5 kilometriä meni niin, että heilahti vaan! Kotiin tullessa harmitti, etten juoksut pidemmin. Koko loppuillan jaksoin hehkuttaa miehellekin, miten hienoa juoksu on, kun se sujuu. Olo on upea, haluan uudestaan!

Seuraavakin lenkki taas vähän jännitti, mutta 6,5km meni kuitenkin ihan tuttuun tyyliin. Oli taas voittaja olo ja nyt pännii ehkä eniten, että olosuhteiden pakosta on kahtena peräkkäisenä päivänä jäänyt lenkki väliin. Tänään pääsen taas ja ensi viikko pitää jo etukäteen kunnolla organisoida, sillä mies on taas iltavuorossa. Mä niin rakastan niitä iltalenkkejäni, mutta pakko se on vaan opetella päivälenkkejä tekemään, kun ei muutakaan vaihtoehtoa ole. Mutta nyt on taas helvetin hyvä fiilis!

......

Mä oon tässä pähkäillyt, että kun tämä blogi nyt kuitenkin on tullut ihan erilaiseksi kuin alun perin ajattelin, että muuttaisin tän toiseen osoitteeseen, toisen teeman alle. Julkisemmaksikin. Samaan komboon oon suunnitellut fb-ryhmää, mikä taas edistäisi monella tapaa sitä julkisuuttakin. Vielä en vaan ole ihan varma, haluanko sitä, onko musta siihen...mutta lupaan miettiä asiaa perusteellisesti ja kertoa mietteeni sitten täälläkin!