Hupsistakeikkaa

Miehen siskon mies koituu vielä mun kohtalokseni. Alkoi iltakahvilla höpötellä, että jos vitosesta nousi seiskaan niin helposti, niin sitten vaan sitä hänen vakkarilenkkiään (9km) vetelemään. No en todellakaan mene, se on ihan liian pitkä lenkki! Ja sinnehän mä sitten menin.

Perkele kun pitääkin olla utelias luonne. Tai no, vielä se utelias, mutta että niin helvetin kovapäinenkin! Lähtiessäni uskottelin itselleni, että kävelen sitten sen pari kilsaa, mitä en jaksa juosta. Paskat! Tuskin uskoin itsekään. Raikas sateenjälkeinen ilma, sopivasti nouseva ja laskeva metsäinen maasto, kauniit jokimaisemat ja lenkkareiden alla rapiseva soratie... Pienesti oikasin kotia, mutta 8,6km näytti Sport's tracker ja koko matka meni juosten.

Eilinen 6km peruslenkki taas oli kuin olisi siirapissa juossut. Kankeaa ja polveen sattui. Puolivälissä matkaa ajattelin jälkiviisaana, että olisi sitä pitkän lenkin päälle voinut pitää huilipäivänkin. Ehkä ensi kerralla muistan.

Jospa nyt pari peruslenkkiä väliin, ettei käy liian raskaaksi. Ja joku suukapula sille miehen siskon miehelle, kun jo jaaritteli, että on iiiiihan helppo nostaa matka 10 kilsaan ja siitä pian enempäänkin... Hullua tai ei, kun juoksua on takana reilu kuukausi (102km ja 14,5h), mutta kyllä mä jo miehelle kerroin salaa haaveilevani ensi kesän puolimaratonista.

Mä olen päättänyt, että niin kauan kuin juoksuharrastusta oon jatkanut usemman kuukauden, en tee aiheeseen liittyviä sijoituksia _lainkaan_. Vetelen vanhoilla jumppaa varten ostetuilla capritrikoilla, tissejä hyllyttävillä risoilla liiveillä ja Merrelin lenkkareilla ja murehdin talven vaatetusta sitten, kun pakkaset puskee päälle. Ehkä ensisijaisena sijoituksena olisi pitkät trikoot ja kunnon urheiluliivit, kevääksi haaveilen sitten Vibram Fivefingers-juoksukengistä. Mutta nämä kaikki vasta sitten KUN kiinnostus on pysynyt riittävän kauan yllä ;D

Onneksi on noita muitakin hurahtaneita. Miehiä vielä, mokomatkin, niin on pakko vielä koittaa pistää paremmaksi... ;D