Himobloggaaja tässä moro! Mies on tehnyt nyt poikkeuksellisesti kaksi iltavuoroviikkoa putkeen ja päälle vielä viikonlopunkin töissä. Mä olen ollut yksin kolmen kanssa jumissa kotona ja päässyt juoksemana ihan kokonaiset kaksi kertaa kahden viikon aikana. Lisäksi olen sitten harrastanut kunnon hyötyliikuntaa roudaamalla mukuloita kylän laidalta toiselle yhdistelmällä pyörä+lastenistuin+peräkärry.
Arjen tohinassa olen myös kyllästynyt täydellisesti näihin epämääräisin kiputiloihin, mitä olen potenut jo kuukausikaupalla. Ajatellut itsekin, että kai tämä raskausoireena alkanut kipuilu joskus loppuu, kun pienin hiukan kasvaa. Kun sitten yksi päivä alkoi tuntua siltä, että joku sahaa multa varpaita irti samalla, kun koko vartaloa puristetaan sisältä ulospäin hirvittävän kovalla voimalla, niin otin soiton lääkäriin. Epäilyksenä olisi fibromyalgia, mihin mulla on aika tiukka sukurasite. Tätä aletaan nyt tutkia tarkemmin sulkemalla ensin muut vaihtoehdot pois eli ensi viikolla ravaan röntgenissa, verikokeilla ja fysioterapiassa. Edessä on vielä pitkä, pitkä tie, mutta alan jo uskoa, etten ehkä ihan hullu olekaan.
Blogi luultavasti saa tämän myötä vähän uutta suuntaa myös. Mikäli mulla fibro todetaan olevan, haluan parhaani mukaan keskittyä löytämään ne kaikki vaihtoehtoishoidot ja ruokavalio- ja liikuntavinkit, mitä olemassa on. Toistaiseksi olen vasta oppinut, että mm. kävely, uinti, pilates, jooga ja muut vastaavat kevyet lajit olisivat niitä suositeltavimpia lajeja, mutta aion kuitenkin jatkaa juoksua niin kauan kuin se hyvältä tuntuu. Se kun ainakin tällä erää on villasukkien lisäksi se ainoa asia, minkä olen oppinut auttavan kipuun. Suunnittelen itkeväni verta, mikäli juoksu täytyy jonkin typerän sairauden takia lopettaa.
En ole tohtinut edes vaa'alle hypätä, kun olen pelännyt sen lukemia. Se tavoitteeni, alle 80 kiloa kuun loppuun mennessä, on ollut viimeksi jo lähellä, mutta sen jälkeen on liikkuminen jäänyt niin vähälle ja ruokavaliokin ollut mitä sattuu, niin olen hiljaa itsekseni ajatellut lukeman pomppaavan taas sinne 82 kilon tienoille. Tänään se kuitenkin tein ja onneksi tein: vaaka näytti 78,5 kiloa!! Edes jotain piristystä tähän käsittämättömän raskaalta tuntuvaan arkeen.
Suunta on nyt ylöspäin. Sen on oltava ylöspäin.
Ps. Naamakirjailijat Juoskaa henkenne edestä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ikimutsi kiittää jätetystä jäljestä! :)