Oon tainnut päästä yrityksessäni pidemmälle kuin koskaan ennen. 2,5 viikkoa sitten läksin ekalle lenkille, kävellen, ja tallustelin reipasta tahtia viitisen kilometriä. Seuraavana iltana uudelleen. Ja taas seuraavana.
Sitten mieskin innostui, lähti lenkille ja mokomakin meni ja juoksi monen vuoden lenkkeilytauon jälkeen 5,5km yhteen putkeen. Vaikka olin iloinen, niin helvetti että pänni! MÄ EN OLE ELÄESSÄNI JAKSANUT JUOSTA VIITTÄ KILOMETRIÄ! No, mun lenkkivuoroni oli miehen jälkeen ja kummasti se kateus ja katkeruus, rakastettavimmat ominaisuuteni, pistivät vipinää kinttuihin. Vedin saman lenkin kuin mies ja jaksoin kuin jaksoinkin lenkistä hölkötellä iPhoneen lataamani Sport's trackerin mukaan kolmisen kilometriä. Olo oli lenkin jälkeen kuin uudestisyntyneellä ja kummasti tuli uutta spurttia koko lenkkeilyyn, kun sain huomata, että jaksan, pystyn sittenkin!
Nyt on pari viikkoa takana Sport's trackerin käyttöä ja kahden ekan osaksi hölkötellyn lenkin jälkeen olen vetänyt kaikki lenkit täysin juosten, matka on vaihdellut 4-6 kilometrin välillä. ST on oiva apuri lenkeillä: paitsi että näen kulutetun ajan ja kuljetun matkan, pystyn myös seuraamaan kulkuani kartalla ja tarkastelemaan mm. keskinopeuttani. Yhteenveto parin viikon ajalta paljastaa, että juostuja kilometrejä on tässä vaiheessa takana kuutisenkymmentä. 60 KILOMETRIÄ! Siis MINÄ, joka en ennen ollut juossut edes sitä viittä!! On ollut uskomattoman hienoa huomata, että jaksaa, osaa, pystyy.
Olen tähdännyt siihen, että viikossa pidän kaksi huilipäivää ja se on toistaiseksi ainakin onnistunut. Niinäkin päivinä, kun ei vaan olisi vähempää voinut kiinnostaa koko hiton lenkkeily ja olisi tehnyt mieli kaivautua sohvan nurkkaan mättämään sipsejä, olen saanut itseni liikkeelle ja lenkin jälkeen olo on ollut vähintään kaksi kertaa parempi. Vaalean leivän olen vaihtanut lähes kokonaan jälkiuunileipään ja karkkimätöt koittanut tähdätä viikonloppuihin. Paino tosin ei ole vielä alle 85kg:n hilautunut missään vaiheessa, mikä kaiketi kertoo myös siitä, että herkkuja olen kuitenkin onnistunut systeemiini ahtamaan ja että ruokavaliossa todellakin on vielä paljon parantamisen varaa.
Etenen kuitenkin pikkuhiljaa, en koita muuttaa kaikkea kerralla, koska siinä vaiheessa mielenkiinto viimeistään romahtaa. Ensin säännöllinen liikunta osaksi uutta elämäntapaa, sitten ruokavalion kimppuun. Toistaiseksi olen aika hemmetin tyytyväinen itseeni.
